Banaanisuklaasukat

Jos joku antaa langalle nimeksi Banaani-Suklaa, pakkohan sitä on ostaa. Kun lanka oli sukkalankaa, siitä piti tietysti tehdä sukat. Mukavan ohuesta langasta oli hyvä tehdä kotisukat, mutta ongelmaksi osoittautui sukkien malli. Ihan tavallisia sukkia en jaksa neuloa ja monet pintaneuleet menevät hukkaan kirjavassa pinnassa.

Ihanainen mallineule. Helppoa ja kaunista

Lanka meinasi jäädä tyystin käyttämättä, mutta onneksi viimein vastaan tuli ohje The Forrest Moon of Endor . Vähän piti ohjetta muuttaa tai lähinnä jatkaa mallineuletta myös jalkapöydälle.

Banaanisuklaasukat blokeissa

Mukavan pintaneuleen lisäksi ohjeessa oli totusta poikkeava kantapää, jota alkuun hieman vierastin, mutta ohje oli selkeä, tekeminen oli mukavaa ja ennen kaikkea kantapää istuu jalkaan todella hyvin. Käytän tätä ehdottomasti jatkossakin. Ihan jokaiseen mallineuleeseen se ei istu edes väkivalloin.

Kantapää tehtynä

Kotka Rankki

Jälleen ostin langan pääasiassa nimen perusteella. Tällä kertaa kyseinen lanka puhutteli Kotkan tyttöä. Nimittäin Puffalan Kotka Rankki. Lanka oli vielä väriltään mieleeni. Siinä on suosikkivuodenaikani syksyn värit, harmaata sateista ilmaa ja violettia myrskyävää merta. Sukiksihan tämäkin lanka päätyi.

Ohjeeksi valikoitui Ullasta Ees taas joka oli mukavaa telkkaritekemistä. Ohjetta ei juuri tarvinnut kantaa mukana ja kuitenkin tekemistä riitti sen verran, ettei tehdessään tylsistynyt. En pääsääntöisesti pidä sileävartisista sukista, koska minusta ne eivät pysy paikallaan esimerkiksi kengissä. Kotisukkakäyttöön nämäkin kuitenkin kelpavat.

Mysteerihuivi - Color Craving

Idea neuleblogista on pyörinyt takaraivossa jo jonkin aikaa, mutta kuvatessani Stephen Westin tämän vuoden mysteerihuivia päätin lopulta perustaa blogin.

Blogin ensimmäinen esitelty työ on ansaitusti kesän 2013 mysteerihuivi.

Mysteerihuivi syksyisessä luonnossa

Ohje: Color Craving
Langat: Schoppel-Wolle Zauberball, Hjertegarn Kunstgarn ja Puffa-lanka Sukka-Puffa

Huivi viikattuna

Huivi oli mukavan joutuisa neuloa. Vaikka ohje olikin yksinkertainen ja oivaltava, ei sen neulominen ollut missään kohti tylsää vaan oikein innolla odotti, että palan saa neulottua loppuun. Lisäksi kuvioon toi oman mielenkiintonsa mysteeriprojektin luonne, jolloin aloittaessaan ei tiedä, millainen lopputulos tulee olemaan. 

Suosikkikohtani huivista

Mysteeriprojekti oli myös vahvasti vaikuttamassa siihen, että huivi lopultakin valmistui. Toisaalta pidin huivin tekemisestä niin paljon, etten yhtään ihmettelisi, vaikka tekisinkin toisen eri väreillä.

Huivi kokonaisuudessaan