Sukkapareja

Talviset harmaat säät ovat hieman hillinneet blogausintoa, koska valon puute ei ainakaan helpota neuleiden valokuvaamista. Toki osittain tekosyy, mutta innostusta kuvien miettimiseen ei kamalasti kuitenkaan ole ollut. Muutaman sukkaparin olen kuitenkin saanut valmiiksi ja kuvattuakin.

Joulukuussa päätin kokeilla, miten sukkien neulominen seitsemästä veljeksestä luonnistuu ja ohjeeksi valikoitui suureen sukkahaasteeseen sopiva Fredrika, joka olikin todella mukava ohje toteuttaa. Lankana Nostalgia ei vaan valitettavasti tee oikeutta ohuille palmikoille. Jos joskus teen tällä ohjeella itselleni sukat, valitsen ehdottomasti yksivärisen langan.

Lämpöiset ja kauniit Fredrikat

Tosin yllätyksekseni sukkia neuloessa totesin, että tavanomaista paksumpi lanka käy enemmän käsien päälle, joten luulen, etten ihan heti ole neulomassa toisia samanlaisia. Jotenkin ennakolta odotin, että paksumpi lanka ja paksummat puikot olisivat helpommat, koska näin on esimerkiksi huiveissa. Totuus oli kuitenkin toinen.

Lisää kuvateksti

Toiset sukat valmistuivat tammikuussa. Nämäkin ovat saman suunnittelijan ohjeella tehdyt. Tällä erää ohje on kuitenkin vielä testineulontavaiheessa, joten suoraa linkkiä ohjeeseen en voi antaa. Kuitenkin Hovineidoista tuli todella mukavat ja istuvat sukat. Niitä oli melko mukava tehdä, tosin ohjetta olisi ollut syytä lukea tarkemmin. Olisi säästynyt paljolta purkamiselta.

Sporttiset Hovineidot

Tästä ohjeesta oli tarjolla kaksi eri vaihtoehtoa, joista valitsin sport-vahvuiselle langalle tehdyn ohjeen. Langaksi valikoitui Nalle, koska ihanaiset sukat piti saa heti puikoille eikä kotona ollut mitään sopivaa. Lauantai-iltana viiden jälkeen on aika turha yrittääkään löytää muuta lankaa kuin Novitan lankoja, joten valinta oli helppo.

Näihin sukkiin tein ensimmäistä kertaa eläissäni sädekavennuskärjen. Tuttavuus oli todella miellyttävä ja teen jatkossa toistekin, jos sukkien malli sen muuten sallii. Jostain syystä sitä aina jumittuu nauhakavennukseen ja tekee sen suuremmin ajattelematta. Muutaman kokeilun jälkeen tuo sädekavennus tuntuu kuitenkin jalassa huomattavasti miellyttävämmältä.

Lahjasukkia

Kun käsityöihmisellä on lähes rajattomasti aikaa, on hyvä tehdä lahjoiksi villasukkia. Nämä kaksi paria ovat olleet päättelemistä ja kuvaamista vaille jo pitkään. Aurinko on vaan loistanut poissaolollaan eikä ole ollut pakko päätelläkään. Lahjaksihan sukkia ei voi antaa ennen kuin ne on kuvattu.

No tänään pääsin kuitenin pihalle valoisaan aikaan ja sain kuvattua sukat. Molemmat olen poikkeuksellisesti aloittanut kärjestä. Joskus vuosia sitten olen kokeillut tehdä sukat näin päin ja silloin koin tavan kovin vaivalloiseksi. Niinpä olen haudannut koko ajatuksen. Marraskuulle suuressa sukkahaasteessa oli kuitenkin haasteena tehdä sukat toisinpäin kuin normaalisti.

Ensimmäisten sukkien saaja toivoi väriksi jotain luonnon läheistä. Niinpä langaksi päätyi ´Novitan Nalle Luotopolku värillä tuohi. Ohje löytyi Novitan erikoislehdestä. Monivärinen lanka ei tee oikeutta pitsineuleelle, minkä tiesin jo aloittaessani, mutta halusin päästä kokeilemaan ohjetta ja serkun sukat olivat sopiva harjoituskappale.

Pitsisukat

Näihin sukkiin sain tehtyä ensimmäisen kerran hyvän tiimalasikantapään. Olen sitäkin joskus yrittänyt, mutta en ole saanut siistiä lopputulosta. Nyt kantapää tuntui syntyvän lähes itsestään.

Pitsisukkien innoittamana etsin ravelrystä kärjestä aloitettavien sukkien ohjeita ja löysinkin Arkadian Ullat, joissa on ulkoisesti saman oloinen kantapää kuin Banaani-suklaasukissa. Kun varastosta löytyi vielä sopivasti kerä mukavan väristä Viking Vilmaa, sukat päätyivät puikoille sen suuremmin miettimättä. 

Arkadian Ullat

Aluksi suunnittelin tekeväni Ullat itselleni, mutta neuloessa keksin niille saajan, jolle olisin joutunut kuitenkin neulomaan sukat, joten sukkien saaja vaihtui. Kantapää ei kuitenkaan ollut toivomani, mutta ei se tekemistä juuri hidastanut. Totesin vain tosiasian.

Ullat siinä ihanassa auringonpaisteessa.

Sukkavaihto

Osallistuin tänä syksynä elämäni ensimmäiseen sukkavaihtoon. Ideana on, että jokainen neuloo parin sukkia toiveen mukaan ja lähettää ne ennalta määrätylle henkilölle. Tästä syntyy rinki, jonka lopputuloksena jokainen saa omien toiveidensa mukaiset sukat lahjana. Ihana ja kannatettava idea, etenkin kun tuntuu, että ainakaan minä en saa itselleni neulottavia sukkia koskaan valmiiksi.

Mallineule

Eilen posti toikin erittäin miellyttävän paketin, josta paljastui minulle vartavasten neulotut sukat. Ihanat sukat olivatkin. Juuri rakastaamaani räiskyvän oranssia. Lisäksi inhoan pitkiä sukanvarsia, vaikka itse aina niitä omiin sukkiini neulonkin. Näissä pari oli onnistunut pääsemään pääni sisälle ja sainkin todella mukavat lyhytvartiset kotisukat.

Ihanan lyhyt varsi

Heti kuoren avattuani sukat päätyivät jalkoihini ja vasta paljon myöhemmin sain ne kuvattua. Nytkin istun kyseiset sukat jaloissa. Lämmittävät sekä viluisia jalkoja, että mieltä. Isot kiitokset sukkien tekijälle.

Sivuprofiili

Omat sukat odottavat blokattuna postittamista. Pitää etsiä niille kuori ja saattaa ne ilahduttamaan jonkun toisen mieltä. Niistä tarinaa myöhemmin.

"Kivat perussukat talveksi"

Otsikon pyynnön serkkuni esitti, kun makasin jalka kipsissä heinäkuussa. Kertoi samalla, että mitä pidemmät sen parempi. Kuulemma ei saa olla mitään pitsiä tai vastaavaa, koska niitä

ei raaski käyttää kengissä. Eli siis ei pitsiä, ei palmikkoa eikä oikein mitään pintaneulettakaan. Aika haastava tehtävä, kun huomioi, että itse en taatusti jaksa tehdä ainakaan pitkiä sukkia ilman, että sukassa on joku juttu, joka tekee tekemisestä mielekästä.

Kyllä ne ovat polvisukat

Muutaman kiinnostavan ohjeen löysin, mutta ne olivat aivan eri paksuisille langoille. Jouduin siis keksimään ohjetta itse. Idean pintaneuleesta sain Wavy-huivista joskin käytin omasta mielestä sukkiin sopivampaa 2o2n-joustinta. Serkullani ei ole erityisen paksut pohkeet, joten luotin siihen, että joustin neule joustaa riittävästi, vaikka polvisukat lopulta päädyinkin tekemään.

Aaltoilua varressa

Lankana käytin lankavarastostani löytynyttä Regia Aquariusta jota on kerässä sen verran reilusti, että uskalsin lähteä tekemään polvisukkia. Varalankakin oli mietitty, jos lanka loppuu kesken, mutta hyvin riitti.

Sukat edestä

Serkku sai sitä, mitä pyysi. Riittävän pitkät sukat, joissa pintaneule ei estä aktiivikäyttöä kengissä. Minä sain sitä, mitä tarvitsin: tekemistä sairasvuoteelle ja sukat, joita oli mukava tehdä. Saaja veti sukat jalkaansa heti elokuun alussa ja on esitellyt sitä niin moneen kertaan erilaisissa yhteyksissä. Tämä on poikinut sukkatoiveita monelta sukulaiselta. Täytetään niitä sitä tahtia, kun ehditään.