Mysteerisukat

Ravelryssä on tasaisin välein erilaisia mysteeriprojekteja. Mysteerisukat taitavat olla se yleisin mysteeri. Tällä erää lähdin mukaan joulukuiseen mysteeriin, jonka oli suunnitellut sama suunnittelija kuin banaanisuklaasukat. Langaksi valitsin kotoa löytyvää Handun perussukkalankaa. Kun sopivat puikotkin olivat vapaana, ei aloittamiselle ollut esteitä.

Ihanaiset vihreät sukat

Tällä erää sain tehdä myös samanlaisen kantapään, joihin tykästyin banaanisuklaasukissa. Toinen kerta hieman eritavalla toteutettuna auttoi ymmärtämään, miten kantapää rakentuu. Ihastun kantapäähän hetki hetkeltä enemmän, joten uskon tekeväni käyttäväni sitä ainakin itse ideoimissani sukissa.

Ne kantapäät - Fleegle heel

Taisin saada itselleni uudet suosikkisukat.

Kyllä ne vaan ovat ihanat jalassa.

Lahjasukkia

Kun käsityöihmisellä on lähes rajattomasti aikaa, on hyvä tehdä lahjoiksi villasukkia. Nämä kaksi paria ovat olleet päättelemistä ja kuvaamista vaille jo pitkään. Aurinko on vaan loistanut poissaolollaan eikä ole ollut pakko päätelläkään. Lahjaksihan sukkia ei voi antaa ennen kuin ne on kuvattu.

No tänään pääsin kuitenin pihalle valoisaan aikaan ja sain kuvattua sukat. Molemmat olen poikkeuksellisesti aloittanut kärjestä. Joskus vuosia sitten olen kokeillut tehdä sukat näin päin ja silloin koin tavan kovin vaivalloiseksi. Niinpä olen haudannut koko ajatuksen. Marraskuulle suuressa sukkahaasteessa oli kuitenkin haasteena tehdä sukat toisinpäin kuin normaalisti.

Ensimmäisten sukkien saaja toivoi väriksi jotain luonnon läheistä. Niinpä langaksi päätyi ´Novitan Nalle Luotopolku värillä tuohi. Ohje löytyi Novitan erikoislehdestä. Monivärinen lanka ei tee oikeutta pitsineuleelle, minkä tiesin jo aloittaessani, mutta halusin päästä kokeilemaan ohjetta ja serkun sukat olivat sopiva harjoituskappale.

Pitsisukat

Näihin sukkiin sain tehtyä ensimmäisen kerran hyvän tiimalasikantapään. Olen sitäkin joskus yrittänyt, mutta en ole saanut siistiä lopputulosta. Nyt kantapää tuntui syntyvän lähes itsestään.

Pitsisukkien innoittamana etsin ravelrystä kärjestä aloitettavien sukkien ohjeita ja löysinkin Arkadian Ullat, joissa on ulkoisesti saman oloinen kantapää kuin Banaani-suklaasukissa. Kun varastosta löytyi vielä sopivasti kerä mukavan väristä Viking Vilmaa, sukat päätyivät puikoille sen suuremmin miettimättä. 

Arkadian Ullat

Aluksi suunnittelin tekeväni Ullat itselleni, mutta neuloessa keksin niille saajan, jolle olisin joutunut kuitenkin neulomaan sukat, joten sukkien saaja vaihtui. Kantapää ei kuitenkaan ollut toivomani, mutta ei se tekemistä juuri hidastanut. Totesin vain tosiasian.

Ullat siinä ihanassa auringonpaisteessa.

Vaihtosukat osa 2

Esittelin aiemmin sukat, jotka sain sukkavaihdossa. Nyt on aika esitellä itse tekemäni sukat.

Sukkien langaksi valikoitui pitkän pohtimisen jälkeen Roosa-nauhasukkalanka, josta valitsin itseäni miellyttävän oranssin. Valitettavasti oranssi ei ollut aivan niin räväkkä kuin olisin toivonut, mutta mukavaa sekin oli tehdä. Ohjeeksi löysin Nemesiksen vastaanottajan jonosta.

Sukat ennen pakkaamista

Malli oli todella mukava tehdä ja sukkien tekemiseen koukuttui melko vahvasti. Piti neuloa vielä pari riviä ja taas pari riviä. Tekeminen oli niin mukavaa ja mallikin viehättää silmää, joten luulen, että jossain vaiheessa joudun tekemään itselleni samalla ohjeella sukat.

Blokattuna

Sukkavaihto

Osallistuin tänä syksynä elämäni ensimmäiseen sukkavaihtoon. Ideana on, että jokainen neuloo parin sukkia toiveen mukaan ja lähettää ne ennalta määrätylle henkilölle. Tästä syntyy rinki, jonka lopputuloksena jokainen saa omien toiveidensa mukaiset sukat lahjana. Ihana ja kannatettava idea, etenkin kun tuntuu, että ainakaan minä en saa itselleni neulottavia sukkia koskaan valmiiksi.

Mallineule

Eilen posti toikin erittäin miellyttävän paketin, josta paljastui minulle vartavasten neulotut sukat. Ihanat sukat olivatkin. Juuri rakastaamaani räiskyvän oranssia. Lisäksi inhoan pitkiä sukanvarsia, vaikka itse aina niitä omiin sukkiini neulonkin. Näissä pari oli onnistunut pääsemään pääni sisälle ja sainkin todella mukavat lyhytvartiset kotisukat.

Ihanan lyhyt varsi

Heti kuoren avattuani sukat päätyivät jalkoihini ja vasta paljon myöhemmin sain ne kuvattua. Nytkin istun kyseiset sukat jaloissa. Lämmittävät sekä viluisia jalkoja, että mieltä. Isot kiitokset sukkien tekijälle.

Sivuprofiili

Omat sukat odottavat blokattuna postittamista. Pitää etsiä niille kuori ja saattaa ne ilahduttamaan jonkun toisen mieltä. Niistä tarinaa myöhemmin.

"Kivat perussukat talveksi"

Otsikon pyynnön serkkuni esitti, kun makasin jalka kipsissä heinäkuussa. Kertoi samalla, että mitä pidemmät sen parempi. Kuulemma ei saa olla mitään pitsiä tai vastaavaa, koska niitä

ei raaski käyttää kengissä. Eli siis ei pitsiä, ei palmikkoa eikä oikein mitään pintaneulettakaan. Aika haastava tehtävä, kun huomioi, että itse en taatusti jaksa tehdä ainakaan pitkiä sukkia ilman, että sukassa on joku juttu, joka tekee tekemisestä mielekästä.

Kyllä ne ovat polvisukat

Muutaman kiinnostavan ohjeen löysin, mutta ne olivat aivan eri paksuisille langoille. Jouduin siis keksimään ohjetta itse. Idean pintaneuleesta sain Wavy-huivista joskin käytin omasta mielestä sukkiin sopivampaa 2o2n-joustinta. Serkullani ei ole erityisen paksut pohkeet, joten luotin siihen, että joustin neule joustaa riittävästi, vaikka polvisukat lopulta päädyinkin tekemään.

Aaltoilua varressa

Lankana käytin lankavarastostani löytynyttä Regia Aquariusta jota on kerässä sen verran reilusti, että uskalsin lähteä tekemään polvisukkia. Varalankakin oli mietitty, jos lanka loppuu kesken, mutta hyvin riitti.

Sukat edestä

Serkku sai sitä, mitä pyysi. Riittävän pitkät sukat, joissa pintaneule ei estä aktiivikäyttöä kengissä. Minä sain sitä, mitä tarvitsin: tekemistä sairasvuoteelle ja sukat, joita oli mukava tehdä. Saaja veti sukat jalkaansa heti elokuun alussa ja on esitellyt sitä niin moneen kertaan erilaisissa yhteyksissä. Tämä on poikinut sukkatoiveita monelta sukulaiselta. Täytetään niitä sitä tahtia, kun ehditään.

Banaanisuklaasukat

Jos joku antaa langalle nimeksi Banaani-Suklaa, pakkohan sitä on ostaa. Kun lanka oli sukkalankaa, siitä piti tietysti tehdä sukat. Mukavan ohuesta langasta oli hyvä tehdä kotisukat, mutta ongelmaksi osoittautui sukkien malli. Ihan tavallisia sukkia en jaksa neuloa ja monet pintaneuleet menevät hukkaan kirjavassa pinnassa.

Ihanainen mallineule. Helppoa ja kaunista

Lanka meinasi jäädä tyystin käyttämättä, mutta onneksi viimein vastaan tuli ohje The Forrest Moon of Endor . Vähän piti ohjetta muuttaa tai lähinnä jatkaa mallineuletta myös jalkapöydälle.

Banaanisuklaasukat blokeissa

Mukavan pintaneuleen lisäksi ohjeessa oli totusta poikkeava kantapää, jota alkuun hieman vierastin, mutta ohje oli selkeä, tekeminen oli mukavaa ja ennen kaikkea kantapää istuu jalkaan todella hyvin. Käytän tätä ehdottomasti jatkossakin. Ihan jokaiseen mallineuleeseen se ei istu edes väkivalloin.

Kantapää tehtynä

Kotka Rankki

Jälleen ostin langan pääasiassa nimen perusteella. Tällä kertaa kyseinen lanka puhutteli Kotkan tyttöä. Nimittäin Puffalan Kotka Rankki. Lanka oli vielä väriltään mieleeni. Siinä on suosikkivuodenaikani syksyn värit, harmaata sateista ilmaa ja violettia myrskyävää merta. Sukiksihan tämäkin lanka päätyi.

Ohjeeksi valikoitui Ullasta Ees taas joka oli mukavaa telkkaritekemistä. Ohjetta ei juuri tarvinnut kantaa mukana ja kuitenkin tekemistä riitti sen verran, ettei tehdessään tylsistynyt. En pääsääntöisesti pidä sileävartisista sukista, koska minusta ne eivät pysy paikallaan esimerkiksi kengissä. Kotisukkakäyttöön nämäkin kuitenkin kelpavat.

Mysteerihuivi - Color Craving

Idea neuleblogista on pyörinyt takaraivossa jo jonkin aikaa, mutta kuvatessani Stephen Westin tämän vuoden mysteerihuivia päätin lopulta perustaa blogin.

Blogin ensimmäinen esitelty työ on ansaitusti kesän 2013 mysteerihuivi.

Mysteerihuivi syksyisessä luonnossa

Ohje: Color Craving
Langat: Schoppel-Wolle Zauberball, Hjertegarn Kunstgarn ja Puffa-lanka Sukka-Puffa

Huivi viikattuna

Huivi oli mukavan joutuisa neuloa. Vaikka ohje olikin yksinkertainen ja oivaltava, ei sen neulominen ollut missään kohti tylsää vaan oikein innolla odotti, että palan saa neulottua loppuun. Lisäksi kuvioon toi oman mielenkiintonsa mysteeriprojektin luonne, jolloin aloittaessaan ei tiedä, millainen lopputulos tulee olemaan. 

Suosikkikohtani huivista

Mysteeriprojekti oli myös vahvasti vaikuttamassa siihen, että huivi lopultakin valmistui. Toisaalta pidin huivin tekemisestä niin paljon, etten yhtään ihmettelisi, vaikka tekisinkin toisen eri väreillä.

Huivi kokonaisuudessaan